Suomi

Brysselin julistus kielenopetuksesta

“Wer fremde Sprachen nicht kennt, weiß nichts von seiner eigenen.”
(Se joka ei osaa vieraita kieliä, ei tunne omaa kieltään.) Goethe

Euroopan kansallisten kielentutkimuslaitosten yhteistyöelin (EFNIL) perustettiin Tukholmassa vuonna 2003 Euroopan unionin jäsenval­tioiden keskeisten kielentutkimusorganisaatioiden ja muiden kan­sallis­ten kieli-instituutioiden verkostoksi. Kaikkien EFNILin jäsenlaitosten keskeisenä tehtävänä on tukea maansa kieltä tai kieliä ja edistää niiden käyttöä ja asemaa. EFNILin jäsenet ovat yksimielisiä siitä, että ne kielet, joiden parissa ne työskentelevät, ovat erottamaton osa Euroopan kielellistä monimuotoisuutta ja Euroopan kulttuurin moninaisuuden ja rikkauden perusta. Pitääkseen yllä ja kehittääkseen omia kieliään ja edistääkseen ajatusta yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä unionin jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa EFNILin jäsenet tukevat paitsi kansalliskieltensä ja virallisten kieltensä opetusta ja käyttöä myös muiden Euroopan kielten opetusta. Kaikki eurooppalaiset ovat selvästi kiinnostuneita siitä, että he olisivat monikielisiä. EFNILin jäsenet pyrkivät tukemaan tätä kehitystä seuraavien ajatusten ja suosi­tusten pohjalta.

1.

Euroopan integraation ansiosta rajaesteet vähenevät ja väistyvät ehkä lopulta kokonaan, ja mahdollisuudet kohdata erikielisiä puhujia moninkertaistuvat. Jotta tästä kielikontaktien nousevasta aallosta selvitään, on ratkaisevan tärkeää kehittää uusia tavoitteita, menetelmiä ja ympäristöjä monikieliseen kääntämiseen, tulkkauk­seen ja viestintään sekä vieraiden kielten opetukseen ja oppimiseen ja vahvistaa siten taloudellista ja kulttuurivaihtoa sekä edistää kansa­laisten liikkuvuutta työskennellä ja opiskella Euroopassa.

2.

Englantia käytetään Euroopassa työkielenä tietyissä ammatillisissa yhteyksissä, opiskelukielenä ja muissa sosiaalisissa konteksteissa. Tämä on epäilemättä hyvin käytännöllistä, mutta samalla on erittäin tärkeää säilyttää, vahvistaa ja kehittää kaikkia Euroopan valtioiden virallisia kansalliskieliä kaikilla niiden käyttöaloilla.

3.

Euroopan maiden kaikilla kansalaisilla tulee olla mahdollisuus opiskella niitä vieraita kieliä, joita he eniten tarvitsevat työssään, sosiaalisessa toiminnassaan, opinnoissaan ja henkilökohtaisessa kehityksessään. Heillä tulee olla oikeus saada muiden kielten taitoa koskeva virallinen kielitaitotodistus. Näitä kielitaitotodistuksia tulee pitää pätevyyttä osoittavina ansioina työssä ja opinnoissa kaikissa jäsenvaltioissa.

4.

Euroopan maissa annettavan opetuksen tulee edistää monikielistä näkökulmaa kielenkäyttöön ja tarjota mahdollisuuksia opiskella ensikielen lisäksi muita kieliä. Opetuksen tulee innostaa oppijoita kehittämään viestintätaitojaan useissa kielissä samoin kuin moni­kulttuurista tietoisuutta.

5.

Kaiken tämän toteutumiseksi EFNIL vetoaa Euroopan maiden halli­tuksiin, että ne vahvistaisivat ja parantaisivat vieraiden kielten ope­tusta kunkin maan kansalliskiel(t)en opetuksen rinnalla.

5.1

Virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa tulee tarjota mah­dollisimman laaja valikoima kieliä, mukaan lukien kaikki Euroopan viralliset kielet.

5.2

Taito käyttää 1+2 kieltä (ensikieltä ja kahta muuta kieltä) tulee olla vähimmäistavoitteena kaikkien maiden perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. Jos oppijoiden ensikieli ei ole mikään maan virallisista kielistä, täytyy toisen kahdesta muusta kielestä olla virallinen kieli.

5.3

Sen lisäksi, että osataan käyttää ainakin kahta muuta kieltä kuin äidinkieltä, tulee ihmisiä rohkaista lukemaan ja kuunte­le­maan muitakin kieliä niin, että he voivat edistää keskinäistä ymmärtämystään silloin, kun kukin puhuja käyttää omaa äidinkieltään ja ymmärtää toisen käyttämää äidinkieltä.

5.4

Aikuisia tulee innostaa kehittämään taitoaan käyttää maan kansallisia tai virallisia kieliä ja opiskelemaan vieraita kieliä. Elinikäiseen oppimiseen tulee kuulua myös kieliopintoja. Aikuisten opiskelumahdollisuuksia tulee lisätä ja parantaa sekä virallisen että epävirallisen koulutuksen piirissä, työpaikoilla ja yksityisissä ja julkisissa laitoksissa.

5.5

Sen lisäksi, että vieraita kieliä opetetaan kotimaassa, tulee laajentaa mahdollisuuksia ulkomaisiin kieliopintoihin. Erityi­sesti tulee parantaa organisatorisia edellytyksiä koululaisten, opiskelijoiden, opettajien ja eri ammateissa toimivien vaihdon toteuttamiseen EU-maissa.

5.6

Kaikissa EU-maissa tulee parantaa niiden puhujien (sekä lasten että aikuisten) mahdollisuuksia, joilla on jokin muu äidinkieli kuin kansalliskieli tai kansalliskielet, opiskella kansalliskieltä tai kansalliskieliä sekä ylläpitää ja kehittää oman äidinkielen taitoa.

6.

Sekä kansallisten hallitusten että EU-elinten tulee vaikuttaa siihen, että kehitetään ja tuotetaan enemmän ja parempia kielellisiä työkaluja tukemaan vieraiden kielten oppimista. Tällaisia työkaluja ovat yksikieliset ja monikieliset korpukset sekä rinnakkais­kor­puk­set, tesaurukset, termipankit, sanakirjat, konekääntämisen työkalut sekä kielenopetukseen ja itseopiskeluun tarkoitetut aineistot, jotka on laadittu yleisten eurooppalaisten standardien mukaan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niihin kieliin ja kielipareihin, jotka tähän mennessä ovat jääneet kaupallisten intressien ulkopuolelle.

7.

Kansallisten kielipolitiikkojen ja Euroopan kielipolitiikan, mukaan lukien kielenopetus ja kielenopiskelu, empiiriseksi perustaksi tulee vahvistaa European Language Monitor (ELM), mahdollisesti siten, että Euroopan komission valmistelemaa Eurooppalaista kielitaito­indikaattoria kehitetään edelleen. Kieliolot muuttuvat jatkuvasti ja niitä tulee seurata tarkoin. ELM voisi olla tietojärjestelmä, joka säännöllisesti kerää ja arvioi tietoja kielellisistä edellytyksistä ja niiden kehittymisestä kaikissa EU-maissa ja samalla myös tietoja vieraiden kielten taidosta ja opetuksesta. EFNILin jäsenlaitokset ovat luonnollisesti mukana tässä seurantatyössä.

8.

EFNIL tukee EU:n ja Euroopan neuvoston elimiä niiden pyr­ki­myksissä ylläpitää ja vahvistaa monikielistä Eurooppaa edistä­mällä Euroopan maiden kansalaisten monikielisyyttä.

9.

EFNILin jäsenlaitokset pyrkivät kehittämään keskinäistä yhteistyö­tään lisäämällä tietoa Euroopan kielistä ja Euroopan maiden kielitilanteesta. Siten ne parantavat edellytyksiään vahvistaa Euroo­pan monikielisyyttä koskevaa ymmärtämystä ja hyväksyntää omissa maissaan.