Suomalaien

Euroopan kansalliskielten ja Euroopan monikielisyyden suosimiseksi

Johdanto

Taloudelliset ja sosiaaliset muutokset vaikuttavat myös Euroopan kansalliskieliin (tai standardikieliin), siis niihin kieliin, joita käytetään kussakin maassa virallisina kielinä mm. hallinnossa ja koulutuksessa. Kansalliskielet mahdollistavat käyttöalueillaan mahdollisimman laajan kommunikoinnin; ne myös vahvistavat kielenkäyttäjien kulttuuri-identiteettiä. Ne tunnustetaan kansainvälisesti kansalliskieliksi. Euroopan yhdentymisen voi nähdä sekä uhkaavan näiden kielten käyttöä että antavan mahdollisuuksia kielten kehittämiseen. Huolehtimalla monikielisyydestä ja kehittämällä kieliä nykymaailman tarpeita vastaavaksi voimme turvata Euroopan kielellisen rikkauden, joka puolestaan luo perustan eurooppalaisuudelle.

Joukko useista Euroopan maista tulevia kielentutkijoita ja –huoltajia on laatinut seuraavat suositukset. Ne perustuvat niille monikielisyyden ja monikulttuurisen periaatteille, jotka on päätetty Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksissa.

1

Kansalliskielten opettaminen on koulutusjärjestelmän keskeinen tehtävä. Myös tiedotusvälineillä ja muulla julkisella kielenkäytöllä on suuri vastuu, sillä ne antavat kielenkäytön malleja.

2

Äidinkielenopetuksen tavoitteena on sellainen suullinen ja kirjallinen kielitaito, joka mahdollistaa toiminnan kaikilla yhteiskunnan alueilla. Siksi kansalliskielen tai –kielten tulee kuulua koulun keskeisiin oppiaineisiin.

3

Vieraiden kielten opetuksen tavoite on edistää Euroopan monikielisyyttä. Opetus tulee aloittaa viimeistään peruskoulussa, ja siinä tulee pyrkiä yhteisiin eurooppalaisiin laatutavoitteisiin. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat äidinkielensä lisäksi käyttämään kirjallisesti ja suullisesti vähintään kahta eurooppalaista kieltä ja ymmärtämään joitakin muita kieliä. Oppilaita tulee kannustaa valitsemaan naapurimaiden kieliä.

4

Myös antiikin kielten opiskeluun tulee kannustaa, sillä näillä kielillä on ollut suuri vaikutus Euroopan kieliin ja kulttuureihin.

5

Maahanmuuttajia on tuettava uuden asuinmaansa kielen opiskelussa. Sekä lapsille että aikuisille on taattava pätevä kielenopetus. Samalla tulee turvata mahdollisuus oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen.

6

Kielitietoisuuden lisäämiseksi ja kielellisten pohdintojen kannustamiseksi tulee kielen ja kirjallisuuden opetuksen perustua kielen ja kielenkäytön kriittiseen analyysiin, kielten vertailuun ja kielihistoriaan.

7

Koululaisten ja opettajien vaihtoa Euroopan maiden kesken tulee helpottaa ja hallintoa tältä osin yksinkertaistaa.

8

Äidinkielen ja vieraiden kielten opetuksen tutkimus voi hyötyä merkittävästi niistä mahdollisuuksista, joita Euroopan maiden yhteistyö tarjoaa.

9

Jokainen kansalliskieli (tai standardikieli) tarvitsee tutkimusta ja kielen kehitystarpeiden ja kieliyhteisön periaatteiden mukaista huoltoa. Näistä tehtävistä huolehditaan kieliakatemioissa ja muissa tutkimuslaitoksissa; näille laitoksille on taattava mahdollisuus yhteistyöhön vastaavien eurooppalaisten  laitosten kanssa.

10

Euroopan maiden kesken tulee luoda kielentutkimuksen ja -huollon yhteistyöorganisaatio. Tällä helpotetaan kielenhuoltoa ja kielipolitiikkaa koskevan tiedon vaihtoa ja kannustetaan kehittämään yhteisiä tutkimusprojekteja.

Euroopan maita kehotetaan hyväksymään nämä suositukset ja noudattamaan niitä kielipolitiikassaan, jotta kansalliskielet säilyisivät ja Euroopan monikielisyys voimistuisi.